Loppukesä meni pitkästä aikaan niin lujaa, että unohdin vammani tuomat rajoitteet ja tästä seurauksena oli ensiksi fyysiset oireet mm. migreenit, jumissa olevat niska ja selkä, pitkittynyt flunssa ja ääretön väsymys. Se lohduttaa, että nuo loppukesän projektit, jotka liittyivät avun tarpeessa oleviin aivovammaisiin sekä vakuutusongelmaisiin on pääosin ratkaistu onnellisesti ja loputkin ovat edenneet reipasta vauhtia. Sen tästä menosta on oppinut, että omalta osaltani minun on jatkossa priorisoitava juttuja mitä otan hoitooni ja ennen kaikkea on myös pidettävä itsestäni parempaa huolta. Onneksi Hippokampus ei ole yksin minun varassani, vaan meitä on useampia jotka jakavat vertaistukea sekä auttavat vakuutusongelmaisia ihmisiä. Pulassa oleville emme tule jatkossakaan sanomaan ei. On osoittautunut myös erinomaiseksi se, että me emme ole rakentaneet raskasta organisaatioita ja sitoutuneet yhteiskunnan avustuksiin. Käytämme voimavaramme kenttätyöhön ja byrokratiaan ainoastaan sen verran kuin laki vaatii. Näin taantuman aikaan on luonnollisesti vaikeampaa löytää yhteistyökumppaneita yrityssektorilta, mutta se ei meitä kaada. Rahoitus on tähänkin asti kaivettu pääosin omista pusseistamme. Varsinaiseen työhömme olemme saaneet uusia kumppaneita mukaan ja se luonnollisesti helpottaa työtämme, etenkin näiden mukana tulee paljon sellaista osaamista mitä meillä ei ole.
Loppuvuodesta on tarkoitus aloittaa minun ja erään aivovammaisen ystäväni isompi projekti. Tarkemmin tästä myöhemmin, mutta se tulee työllistämään meitä ensi talven, kevään ja kesän. Se ei tarkoita sitä ettenkö myös ehtisi tekemään näitä normivapaaehtoistöitä.
Nyt on saatu alkuun pari uutta projektia. Toisessa korostuu vakuutusongelmien karuus koko komeudessaan. Taistelua on käyty 12 vuotta ja viimeiset vuodet vakuutusyhtiö on kikkaillut lisäaikaa toinen toistaan omituisimmilla selityksillä. Tässä tapauksessa kyse on jo ihmisoikeusrikoksesta ja tulee aikanaan oikeus päättämään asiasta mitä tahansa, niin selvää on se, että tämä on niitä juttuja, josta Suomi tulee saamaan EIT:ltä satavarmasti langettavan tuomion ainakin prosessin kestosta ja mahdollisesti myös muista prosessiin liittyvistä tapahtumista. Materiaali on sellaista, että tätä juttua ei voi yksinkertaisesti hävitä, ei edes Suomessa!
ESPOO
Vammaisrintamalta kuuluu ei pelkästään kummia, vaan aivan tyrmääviä asioita. Nämä liittyvät ennen kaikkea kuntasektoriin. Omaishoitajasopimuksia sanotaan irti ja vanhat omaishoitajat joutuvat tekemään uudet hakemukset mm. Espoossa. Espoo on tiedottanut omaishoitajille, että kaikkien vanhojen omaishoitajien osalta sopimuksia ei välttämättä uusita. Toisin sanoen Espoo kiristää omaishoidon ehtoja.
Erästä autettavaamme auttaessamme minulle ilmoitettiin Espoon vammaispalvelusta, että Espoossa on kategorinen päätös kuljetuspalvelujen suhteen, niin ettei aivovammaisille ja alzheimer -potilaille myönnetä kuljetuspalvelua. Espoo on näin ensimmäinen kunta pääkaupunkiseudulla, joka asettaa aivovammaiset eriarvoiseen asemaan muiden vammaisten kanssa. Myös vammaislainsäädäntö ei tunne tuollaista kategorista yhden vammaisryhmän pois sulkemista, tässä tapauksessa monille aivovammaisille tärkeästä kuljetuspalvelujen saamisesta. Hippokampus tulee selvittämään asian perinpohjin.
Kesällä autettavanamme ollut espoolainen aivovammainen oli Helsingissä asumispalvelukokeilussa. Tämän jälkeen Espoo osoitti hänelle asumispaikaksi yksityisen asuntolan Helsingistä, jossa kaikki asukkaat olivat erittäin paljon vaikeammin vammautuneita kuin autettavamme.
Autettavamme sai huoneen, mutta ei avainta omaan huoneeseensa. Hän on täysin oikeustoimikelpoinen, mutta siitä huolimatta hänen postinsa avattiin ilman lupaa, hänen väitettiin olevan humalassa vaikka hän ei ollut nauttinut alkoholia kuukausiin. Hoitaja kuitenkin haistoi alkoholin, eikä suostunut antamaan autettavalleni hänelle tärkeitä lääkkeitä. Kyseisessä asuntolassa ei ollut alkometriä jolla kyseinen asia olisi ollut helposti selvitettävissä. Henkilöllä oli myös ulkonaliikkumiskielto 22-7.
Tämä kaikki järjestettiin Espoon kaupungin toimesta oikeustoimikelpoiselle ihmiselle ja autettavamme joutui maksamaan ko. paikasta vielä saman verran vuokraa kuin Helsingissä maksetaan kolmiosta. Espoo ilmoitti ettei se kykene järjestämään parempaa. Puolessa toissa viikossa saimme järjestettyä Espoon kruunulta, joka hoitaa Espoon vuokra-asuntoja, autettavallemme kaksion hänelle sopivalta paikalta ja huomattavasti pienemmällä vuokralla. Tässä tapauksessa vammautuneen kotona asuminen onnistuu hyvin kunhan kunta järjestää joitakin vammaispalveluja kotiin ja tämä tulee varmasti halvemmaksi kuin laitosasuminen. Mikä tärkeintä tämä on vammaisen kannalta mielekkäin ratkaisu.
En olisi uskonut, että tällaista tapahtuu Suomessa, ellen olisi omin silmin nähnyt.
Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on jo pari vuotta keplotellut ratkaisun tekoa eli milloin paperit on lähetetty liikennevahinkolautakuntaan ja milloin ne on lähdössä. Viimeisen tiedon mukaan ne on lähdössä sinne ja kun vertaa vakuutusyhtiön pysyvän haitanarviota moniammattillisen ryhmän tekemään arvion lopputulokseen, niin en tiedä itkeäkö vai nauraa.
Asunnottomien päivänä espoolainen diakoni avautui ja kertoi saaneensa Espoosta ohjeet lähettää kadulla asuvat asunnottomat Helsinkiin rekisteröitymään helsinkiläisiksi. Tämä uutisoitiin uutena asiana, vaikka on ollut varsin yleisessä tiedossa, että näin tapahtuu Espoossa, mutta myös muutamissa muissa Helsingin ympäristökunnissa. Ei ole oikein, että Helsingin ympäristökunnat eivät huolehdi velvoitteistaan vaan käännyttävät ongelmatapaukset Helsinkiin, jossa on rakennettu erilaisia tukimuotoja asunnottomille. Helsingin tilanne on hyvä ympäristökuntiin verrattuna, mutta ei se loistokas ole asunnottomien kannalta sekään. Moni meistä ei ole unohtanut aikaa jolloin ongelmatapaukset tai sellaisiksi koetut saivat muuttorahaa ja eräitä muitakin etuuksia kun muuttivat Ruotsiin tai toiselle puolelle Suomea. Näin ihmisiä on päätynyt Ruotsin lisäksi mm. Itä-Suomeen, Savoon ja moneen pieneen kuntaan eri puolille Suomea.
YLEISTÄ
Monet aivovammaiset ovat ollet huolissaan siitä, mikä on aivovammojen diagnosoinnin tilanne tällä hetkellä. Ala elää, ihmisiä vaihtuu, mutta mielestäni siitä ei vielä pidä tehdä liian nopeita johtopäätöksiä. Pääosin kuitenkin samat henkilöt tutkii ja kuntoututtaa edelleen. Asiaan ei ole syytä puuttua ennen kuin esiin tulee jotain sellaista konkreettista johon on syytä puuttua. Siihen asti kehoitan ihmisiä menemään kuntoutus- ja tutkimusjaksoille avoimin mielin. Jos vääryyksiä tapahtuu niin lupaan, että sitten toimitaan.
Arvostelimme loppuvuodesta useammassa yhteydessä oikeusministeriön asettaman työryhmän mietintöä "Vakuutusoikeuden toiminnan kehittäminen". Olin useaan otteeseen yhteydessä oikeusministeriöön asiassa ja Hippokampus Tuki ry sai vihdoin postia oikeusministeriöstä kuluneella viikolla. Oikeusministeriö lähetti virallisen lausuntopyynnön Hippokampus Tuki ry:lle sekä useammalle muulle järjestölle mm. Aivovammaliitto ry:lle mietinnöstä. Nyt lähiviikot Hippokampuksella menee materiaaliin tarkasti tutustuen sekä lausunnon tekemiseen. Tämä on jo iso askel siihen verrattuna mihin olemme tähän mennessä tottuneet.
Sateista syksyä!
JariJ.
ps. normipahoittelut vammastani johtuvista kirjoitusvirheistä ja huonosta suomenkielestä!
Kirjoitus liittyy aiheisiin: Politiikka, Arvot, Vaalit, Aivovammat, Oikeusvaltio
Kaikenlaista sitä voikin unohtaa. Omalla kohdalla sattuu ainakin niin koomisia unohdusia ja usein miettii, kuinka tämmöistäkin voi unohtaa. Unohtelussa on positiivisiäkin puolia, vaikka aika vähän. Huonomuistisuuden kanssa oppii elämään ja muistia voi kehittää.
Täyttä asiaa ja ikävä kyllä Espoon osalta totisinta totta. Espoolaisena ihmettelen herrojen päätöksiä omaishoidontukiasioihin liittyen, sillä tämä koko irtisanomisrumba uusine kotikäynteineen jne. vaan lisää ja hankaloittaa vammaispalvelun sosiaalityöntekijöiden työtä entisestään... Itsekin mielenkiinnolla odotan, miten meillä omaishoidontuen jatkon kanssa käy.
Kunhan vaan Jari muistat pitää itsestäsi huolta ja levätäkin välillä!
...jatkoa edelliseen. Oikeusministeriön lausuntopyyntö erinomainen juttu. Täytyy toivoa että muut järjestöt perehtyvät asiaan tarkasti ja ovat tietoisia vakuutusoikeuden aiheuttamista ongelmista ja ottavat kantaa asian vaatimalla tavalla.
Espoo jutusta jo tiesin mutta luettuna se kuitenkin näyttää pahalta omaishoidontuen ja kuljetuspalvelun osalta, myös asunnottomien joka jo olikin luettavissa julkisessa mediassa. Vantaan ja erikoissairaanhoidon sekä Kelan osalta omakohtaisia kokemuksia. Lyötyä voi lyödä aina uudestaan, kyllä se jossain vaiheessa antaa periksi ja lopettaa, ymmärtää olla tyytyväinen siihen mitä on saanut eikä tarvitse muuta.
Loistavaa tekstiä Jari! Olet esimerkki vammautuneesta joka ei anna periksi ja joka tuo toivoa kovin monen vammaisen elämään. Puutut todella vaikeisiin asioihin ja kaikki eivät varmasti pidä sinusta, mutta jos olen oikein ymmärtänyt niin sinä et siitä välitä.
Luin tämän kirjoituksen oikeastaan jo aamulla. Viesti herätti minut ajattelemaan omaa tilannetta ennen ja nyt. Paljon inhottavia asioita on tapahtunut ja onneksi moni asia on kehittynyt parempaan suuntaan.
Muistan, kuinka silloin alussa kohtasin paljon hyväntahtoista hössötystä. Olisin toivonut niille silloin jotain rangaistusta Kärsikööt omaa typeryyttään!
Nyt minä menestyn ja asiat ovat kunnossa. Voin antaa anteeksi, mutten unohda ikinä!
