Vierailin ensimmäisen kerran yli 9 vuoteen Helsingin käräjäoikeudessa. Edellisessä elämässä jouduin käymään ammattini puolesta oikeudessa eri asioiden johdosta varsin usein, mutta ne eivät koskeneet riita vaan rikosasioita.
Tämän kertainen vierailuni liittyi vakuutusriidan käsittelyyn ja toimintakykyni takia kävin seuraamassa ainoastaan kolme päiväisen käsittelyn viimeisen päivän. On pakko heti alkuun todeta, että käsitykseni suomalaisesta vakuutuslääkärijärjestelmästä vahvistui entisestään. En tiedä itkeäkö vai nauraa näille viimeaikoina tiedoitusvälineistä kansalaisille esitetyille perusteluille vakuutusjärjestelmän puolesta. Kansalaisille on yritetty vakuuttaa, että tämä järjestelmä takaa kansalaisille yhdenvertaisen kohtelun vakuutuslaitosten korvauskäsittelyssä. No tietyiltä osin tämä pitää paikkansa, sillä koko järjestelmän tarkoitus on estää keinolla millä hyvänsä saada vakuutuslaitokset välttämään vastuunsa vahinkotapauksissa.
Vakuutuslääkärijärjestelmän kannattajat ovat esittäneet toistuvasti aivan järjettömiä väittämiä kuten, että hoitavat lääkärit alkavat toimia potilaidensa asiamiehinä ja yrittävät hankkia heille etuuksia joita heille ei kuulu heidän vammojensa tai sairauksiensa johdosta. Edellämainittu väittämä on helppo kumota. Olemme Hippokampuksessa tutustuneet todella suureen joukkoon lääketieteellisiä asiakirjoja, oikeuden pöytäkirjoja, vakuutusongelmaisia sekä lääketieteen ja oikeustieteen ammatilaisia. Näistä/näiltä saatu materiaali kertoo karua kieltä suomalaisesta yhteiskunnasta.
Pääsääntöisesti kaikissa meidän tutkimissa jutuissa on potilaita tutkinut useat alansa johtavat ammattilaiset, potilaille on tehty moni-ammatilliset tutkimukset useimmiten arvostetuissa kuntoutuslaitoksissa ja kaikki nämä hoitavat tahot ovat päätyneet samoihin johtopäätöksiin. Jos tämä vakuutuslääkärijärjestelmän kannattajien väite pitäisi paikkansa, niin Suomessa olisi suuri salaliitto vakuutuslaitoksia, Kelaa ja monia muita tahoja vastaan. Kun sitten verrataan näiden lausuntoja vakuutusyhtiöiden palveluksessa olevien sekä heidän palkkamiensa lausuntoihin, niin heidän tekemänsä johtopäätökset ovat aivan uskomattomia. Miltä kuulostaa yleisen elämänkokemuksen perusteella seuraava vakuutuslääkärin väite: "Potilaalla on aivovamman oireet, mutta katsomme etteivät ne johdu liikenneonnettomuudesta. Syy oireisiin on joku muu sairaus". Vakuutuslääkärin ei tarvitse kertoa mistä muusta sairaudesta on kysymys ja hoitavat lääkärit ovat sulkeneet pois muut sairaudet tutkimuksissaan. Silti suomalaisessa oikeusjärjestelmässä, etenkin vakuutusoikeudessa vakuutusyhtiö voi murskata ihmisen tällaisessa tapauksessa.
Rikosjutuissa ihmisiä saatetaan tuomita vankilaan perusteella "yleisen elämänkokemuksen perusteella.......". Vakuutusriidoissa yleisellä elämänkokemuksella jota myös maalaisjärjeksi kutsutaan ei ole minkäänlaista roolia.
Kokemus käräjäoikeudessa oli monessakin mielessä valaiseva. Vakuutuslääkäri myönsi käytännössä, että vakuutuslääketiede nojaa konservatiivisiin oppeihin ja hänen todistuksena ei muutenkaan vakuuttanut. En ole neurologi tai minkään muunkaan alan lääkäri, mutta olen ollut todella suuren joukon aivovammaisia kanssa tekemisissä ja antanut sekä saanut vertaistukea joten minulla on sellaista tietämystä aivovammoista jota voi olla ainoastaan ihmisellä jolla on aivovamma.
Jos haluaa karkeasti verrata asioita eri elämän aloilta, niin tässä voi verrata tilannetta jossa nuori teinipoika näkee ensimmäisen kerran eroottisen elokuvan, lukee eroottisen kirjan tai lehden. Teinipoika luulee tietävänsä miltä aikuisille kuuluva toiminta tuntuu. Kasvettuaan hiukan ja päästyään kokeilemaan tätä ensimmäisen kerran käytännössä hän ymmärtää, että se mitä hän on lukenut kirjoista, lehdistä ja nähnyt elokuvista ei vastaa ollenkaan sitä miltä se tuntuu oikeassa elämässä.
Mulla on tapana pohtia asioita myös motiivipuolelta. En ole ymmärtänyt mikä voi olla vammautunutta hoitavien moniammatillisten ammattilaisten motiivi tehdä nuoresta terveestä ihmisestä sairas työkyvytön jos hän ei sitä ole? Sen sijaan vakuutuslääkärit joista monet ovat virassa ja tekevät sivutoimisesti vakuutuslääkärin töitä hoitavat tehtävää jossa tarkoitus ei ole hoitaa potilasta, järjestää hänelle kuntoutusta vaan selittää asiat siten, että vakuutuslaitos vapautuisi vastuistaan. Aivovamman saa useimmiten 18-34 -vuotias mies. Tästä suuresta joukosta aivovammaisia joita olen tavannut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vammautumisessa kovin paikka on työelämästä pois joutuminen. Tästä suuresta joukosta olen tavannut 2 (kaksi) sellaista henkilöä joilla on kova halu päästä eläkkeelle. Puhumme siis luokkaa 1.5% olevasta porukasta, enkä näidenkään osalta väitä etteikö heillä olisi aivovammaa. On syytä muistaa ettei kaikki aivovammaiset ole ennen vammautumistaankaan olleet aktiivisesti työelämässä, joukossa on päihdeongelmaisia jne. Kun kyse on nuorista miehistä, niin se ei tarkoita sitä etteikö heistä olisi tullut ajan kanssa normaaleita työtä tekeviä kansalaisia. Joillakin nuorilla kestää hiukan pidempää paikkansa hakeminen yhteiskunnasta.
Vakuutusyhtiöillä, vakuutuslääkäreillä ja jopa muutamilla heitä lähellä olevilla neuropsykologeilla on sellainen käsitys, että aivovammaiset olisivat homogeeninen ryhmä ja edellytys aivovamman saamiseen on esimerkiksi se ettei aivovammainen ole aikaisemmassa elämässä ollut masentunut esimerkiksi elämäntilanteen vuoksi. Kyseessä on aivan tavalliset suomalaiset, aivan tavallisine ongelmineen. Joitakin vuosia sitten osallistuin VKK ry:n surullisen kuuluisaan aivovammakuntoutus vakuutusalalla seminaariin jossa mm. edellämainitut sairaat käsitykset tulivat esiin ns. huippuasiantuntijoilta. Tämän VKK ry:n seminaarin ja tuotoksen ainoa funktio oli saada aikaan sellaiset normistot joilla säästetään vakuutuslaitosten rahoja. Potilaiden asemaa näillä normistoilla ei ainakaan ollut tarkoitus parantaa.
Palataan vielä hetkeksi tuohon oikeudenkäyntiin jossa olin paikalla. Pelin kovuus aivovammaan keskittyneiden ammattilaisten kesken on saanut todella epäterveitä piirteitä. Istunnossa saatiin vahvistus eräille tapahtumille jotka on olleet jo valtaosin tiedossa. En mene yksityiskohtiin, mutta se on selvää ettei tällaiset taistelut paranna aivovammaisten asemaa Suomessa.
Olen viime vuosien aikana ottanut kantaa aivovammojen hoitoon, suomalaiseen vakuutusoikeusjärjestelmään sekä oikeusjärjestelmään ylipäätänsä. Välillä korviini tulee viestejä, että kuvittelen tietäväni kaiken ja olevani aina oikeassa. Vitut minä niin luule. Minulla mielipiteitä jotka ovat rakentuneet kokemuksistani, mutta ne ovat minun mielipiteitäni enkä edes kuvittele niiden olevan totuuksia.
Ihmiset jotka eivät tunne minua väittävät minun käyvän jotain henkilökohtaista sotaa. Heille minun on tuotettava pettymys. Minulla ei henkilökohtaisesti ole ollut riitaa vakuutusyhtiöiden kanssa. Kun sain aivovamman tammikuussa 2001, oli tapaukseni riidaton eli kaikki kriteerit täyttyivät ja asiat hoituivat vakuutusyhtiön kanssa melko jouhevasti.
Järkevintä kaikkien kannalta olisi päästä todelliseen keskustelu-yhteyteen myös vaikeista asioista. Konsensus on kaunis asia, mutta sen nimissä ei voi myydä mitä tahansa. Kehoittaisin kaikkia miettimään minkälaisia tragedioita 12-15 vuoden vakuutuskäsittelyt jo yksinään aiheuttavat saati epäoikeudenmukaiset mutu -tuntumalla tehtävät eri oikeusasteiden päätökset. Meillä on tiedossa korkeimman oikeuden päätös jossa korkeimman oikeuden jäsenet päättivät olla pätevämpiä lääkäreitä kuin alan professori. Tuloksena 2-1 äänin nahkapäätös, jossa yksi jäsen jätti eriävän mielipiteen. Näin ratkaistiin yhden perheen tulevaisuus. Meillä korkeimmassa oikeudessa on todella fiksuja ja monipuolisia jäseniä, kun heillä on kovemmat lääketieteelliset valmiudet ratkaista juttuja kuin lääketieteen professorilla!
Meillä myös on tiedossa em. asioiden aiheuttamia ennenaikaisia kuolemia, henkilökohtaisia konkursseja, avioeroja, päihdeongelmia jne. Lista on loputon ja karmeinta nykytilanteessa on se, että nämä ongelmat eivät jää ainoastaan tähän ensimmäiseen polveen joka vammautuu eikä saa oikeutta vaan laskua järjestelmän vioista maksaa myös vähintään seuraava sukupolvi.
Suomalaisen ja länsimaisen oikeusjärjestelmän suurin ero on siinä, että länsimaisessa oikeusjärjestelmässä yhteiskunta pyrkii suojelemaan pientä yksilöä suuria instituutioita vastaan, mutta Suomessa jopa lainlaatijat ovat laatineet finanssilaitoksille suojan jonka rattaiden murskattavaksi pieni ihminen joutuu helposti ja silloin kun hän on heikoimillaan. Viime aikoina on paljon keskusteltu suomalaisesta rangaistusten mittausjärjestelmästä, eikä turhaan. Ihmisen koskemattomuus on Suomessa sivuseikka taloudellisiin menetyksiin verrattuna. Pankkiryöstäjä saa helposti 5 suvea kivitaloa, mutta raiskaaja-ranet ja pedofiili-penat tuntuvat miltei automaattisesti pääsevän ehdollisella tai vuoden parin tuomiolla. Tämä kertoo kaiken suomalaisen yhteiskunnan päättäjien arvomaailmasta!
JariJ spokesman Hippokampus
ps. Pahoittelen aivovammani aiheuttamaa huonoa suomenkieltä ja kirjoitusvirheitä, mutta korjaan niitä kun jaksan, huomaan virheet tai joku niistä mua informoi!
Kirjoitus liittyy aiheisiin: Politiikka, Arvot, Vaalit, Aivovammat, Oikeusvaltio
Hei!
Olin kerran käräjillä todistajana. Naapureiden välisessä kiistassa ja siellä tulee aina ihan kummallinen olo. Niin ja oikeustiedontunnilla olin siellä myös.
Tuomarin kaula näyttää venyneeltä ja onko niillä vielä peruukit käytössä, kun niiden päät näyttää valkoselta mössöltä.
Kun minulla asiat olivat jo niin pitkällä, että vakuutusyhtiö alkoi maksaa kesätyökorvauksia insinöörin ammatin mukaan. Korvauskäsittelijä viivytteli hakemuksen kanssa sanoen:
- minun tytärkään ei saa näin paljon, vaikka on sama ammatti.
Korvauskäsittelijän työ ei taida olla kovin mielenkiintoista, kun käsittelijä vaihtuu jatkuvasti.
On hyvä, kun Jari voi käyttää tieto-taitoansa hyväksi todella tarpeellisessa asiassa.
