SITÄ SAA MITÄ TILAA!

Viimeisten parin kuukauden aikana on saanut sitä mitä on tilannut eli olen ylitellyt rajojani ja muitakin stressitekijöitä on ollut reippaasti. Seurauksena on ollut lisääntyneet posttraumaattiset migreenit, tolkuton väsymys, alentunut toleranssi sekä eräitä muita ilmeisemmin neurologisia oireita. Ei oikein ymmärrä miten sitä ei opi vaikka näitä on koettu vuosien varrella jatkuvasti. Onneksi tietää mistä nämä johtuu ja niinpä vetänyt käsijarrun päälle. Tai itseasiassa ei kai siinä ollut vaihtoehtoja kun väsy on ollut helvetillinen, päänsäryt ovat saaneet vallan ja on tullut aivan uusia neurologisia oireita. No nää on pikkuvikoja, helppo korjata:-)

Ei tässä pyyhettä olla heittämässä kehään, vaan nyt jälleen kerran otetaan tiukemmin huomioon noita omia rajoituksia. Tuttua vai mitä? No nyt tuli sellaisia terveydellisiä syitä, että on pakko rytmittää levon ja tekemisen suhdetta tarkemmin. Näillä rajoituksilla ei tehdä kuin muutama tuntia silloin kun on hyvä päivä kerrallaan jeesihommia. No onneksi on noita apuvoimia.

AKUUTTIA!

Eilen huomasin sattumalta kun vakuutuslääkäreiden Papa Smurf oli televisiossa vakuuttamassa kuinka vakuutuslääkärit noudattavat lääkärinetiikan lisäksi oikeudenmukaisuuden etiikkaa.

Joihinkin satoihin vakuutusjuttuihin tutustuneena en voi todeta muuta kuin, että on ukolla pokkaa. Etiikka, moraali ja oikeudenmukaisuus ovat juuri niitä asioita jotka useimmilta vakuutuslääkäreiltä puuttuvat saati, että vakuutuslaitosten palveluksessa olevat vakuutuslääkärit noudattaisivat Lääkäriliiton lääkäreille asettamia kollegiaalisuusohjeita.
Papa Smurf kertoi kuinka esimerkiksi työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan jäsenillä jotka toimivat tuomarivastuulla ei ole sidonnaisuuksia. Bullshittiä! TELK:in jäsenenä on muun muassa vakuutusyhtiö Tapiolan ylilääkäri Ilkka Torstila. Vaikka hän jääväisi itsensä Tapiolan jutuista, niin sidonnaisuudet syntyvät mm. Suomen Vakuutuslääkäriyhdistys ry:n kautta ja lisäksi vakuutusyhtiöissä työskentelevät vakuutuslääkärit ovat hyvä esimerkki suomalaisesta hyvä veli -järjestelmästä.
Hyviä esimerkkejä Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan sidonnaisuuksista on useita, mutta tässä yksi esimerkki.

Työeläkeyhtiö tilaa työkykyarvion Invalidisäätiön KuntoutusOrtonista. Tutkimuksissa vammautunut todetaan täysin työkyvyttömäksi. Eläkevakuutusyhtiö hylkää tästä huolimatta eläkehakemuksen ja vammautunut valittaa TELK:iin. TELK:in ratkaisua tekevässä kokoonpanossa istuu KuntoutusOrtonin hallintoylilääkäri Timo Pohjolainen, joka muiden mukana on hylkäämässä vammautuneen valituksen. Yksinkertaistettuna KuntoutusOrtonin hallintoylilääkäri pitää oman laitoksensa tekemää työkykyarviota vääränä ja asettuu alaisiaan vastaan. Hallintoylilääkäri vastaa käsitykseni mukaan mm. siitä, että hänen laitoksensa saa jatkossakin maksusitoumuksia vakuutusyhtiöiltä. Näin toimii suomalainen sidonnaisuuksista vapaa puolueeton muutoksenhakuelin.

Tämä ei ole ainoa esimerkki Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta ja vastaavia löytyy myös muista muutoksenhakuelimistä. Tässä on tämän tyyppisiin tapauksiin tyypillinen ristiriita eli kaikki muut tahot mukaan lukien eläkevakuutusyhtiölle työkykyarvion tehnyt KuntoutusOrton vakuutuslääkäreitä ja Työeläkeasioiden muutoksen hakulautakuntaa lukuunottamatta ovat sitä mieltä, että potilas on täysin työkyvytön ja työkyvyttömyys on alkanut liikenneonnettomuudesta.

Silloin kuin toimintakyky romahtaa esimerkiksi liikenneonnettomuuden jälkeen on aivan käsittämätöntä, että syitä haetaan jostain muualta. Perusteltua olisi myös tutustua vammautuneen mm. opiskelu- ja työhistoriaan  joka kertoo vammautuneen primääritason sekä niistä oleellisesti muutoksista joita on tullut pian vammautumiseen johtaneen onnettomuuden jälkeen.

Nykyisin lähtökohta vakuutuslääkäreillä on etsiä syitä millä heidän yhtiönsä pääsee vastuistaan sen sijaan, että yksinkertaisesti katsoittaisiin mitä on tapahtunut ja mitä muutoksia siitä on seurannut. Moraalista ja etiikasta puhuttaessa on täysin moraalitonta ja vastoin lääkärin etiikkaa edellämainittu toiminta ja KuntousOrtonin hallintoylilääkäri on ollut yksiselitteisesti jäävi osallistumaan kyseisen ratkaisun tekoon.

Tämä on vain yksi tapaus kymmenien joukossa ja silti näillä "oikeudenmukaisilla ja eettisillä" vakuutuslääkäreillä on pokeria hokea tuota mantraa, joka näyttää tarttuneen myös osaan poliitikoista sekä kolmikannan mukaisesti myös sekä työnantaja-, että työntekijäjärjestöjen edustajiin.

Tässä yhteydessä on tuotava esiin yksi esimerkki vakuutusyhtiöiden kaksinaismoraalista. Vakuutusyhtiöt ovat mm. Poliisi-TV:ssä vuosia tuoneet esiin Suomesta varastettuja työkoneita joiden epäillään päätyvän naapurimaihin. Näissä jutuissa usein on esillä ns. Bobcat -työkoneet.

Eräässä aivovammatapauksessa vakuutusyhtiö IF väitti kuitenkin sekä käräjä-, että hovioikeudessa etteivät he tiedä millainen laite Bobcat on. Kuitenkin he vakuuttavat niitä eli ei kai kukaan vakuutusyhtiöiden kanssa toiminut oikeasti usko, että vakuutusyhtiö vakuuttaa liikeennevälineen josta ne eivät tiedä mikä se on. Tässä tapauksessa käräjä-, ja hovioikeus totesi vakuutusyhtiölle, että eikö hyvää vakuutustapaan kuuluu ottaa selvää mistä laitteesta on kyse jos yhtiö ei sitä tiedä ja ratkaisi asian vammautuneen eduksi. Siitä huolimatta vakuutusyhtiö haki vielä valituslupaa korkeimpaan oikeuteen pelatakseen aikaan. Nyt on kulunut 13 vuotta tästä onnettomuudesta ja vasta nyt päästään käsittelemään itse tapaturmaa oikeassa oikeusasteessa. 

Jokainen voi miettiä kuinka pitkä aika 13 vuotta on ihmisen elämässä ja mihin se voi johtaa kun vakuutettu ei pahimmassa tapauksessa saa mistään korvauksia vaan joutuu sossun luukulle. Tämä on arkipäivän Suomea!

KELA

Konsensuksesta on tohotettu parina viime vuotena, mutta järjestään konsensuskokouksia ja sovitaan mitä tahansa, niin sovitut asiat näyttävät valuvan kuin vesi hanhen selässä ja pyhät lupaukset ovat historiaa. Suomessa virkamiehet voivat luvata mitä tahansa sillä Suomihan tunnetaan siitä ettei täällä sen enempää poliitikot kuin virkamiehetkään joudu vastuuseen tekemisistään.

Kela Kotka on ilmeisesti saanut uuden vakuutuslääkärin joka vastoin konsensuskokouksessa loppuvuodesta 2008 tehtyjä linjauksia ei tee päätöksiä niiden mukaisesti. Lääkäriseura Duodecimin järjestemässä konsensuskokouksessa myös Kelan edustaja oli ymmärtävinään, että ainoa tapa diagnosoida aivovamma ja etenkin sen vaikeusaste on riittävän pitkä laitosjakso, jolloin vammautunutta voidaan tutkia oikeissa olosuhteissa sekä kuormittaa niin, että tilanne vastaa todellisuutta.

Reilu vuosi tuosta niin se mitä konsensuskokouksessa keskusteltiin ja sovittiin on jälleen unohdettu. Samankaltaista toimintaa on tapahtunut aivovammojen käypähoitosuosituksen osalta jota ei esimerkiksi vakuutusoikeus ole kaikissa päätöksissään noudattanut.  

Ainoa tunne mitä osaan enää tuntea näitä ressukoita kohtaan on myötähäpeä.

JariJ

ps. Normaalit pahoittelut vammastani johtuaa huonoa suomenkieleä ja kirjoitusvirheitä, mutta korjailen niitä sitä mukaan kun ne itse huomaan tai saan palautetta.