 |
|
|
 |
<< Takaisin aiheisiin
| Neuvoja kaivataan |
5.2.2010 23:57
Päivi |
|
Hei,
"Eksyin" tänne etsiessäni tietoa aivovammapotilaiden kuntoutuksesta, sen kriteereistä, toteutumisesta, toteutumattomuudesta jne. Olisin äärettömän kiitollinen, jos tätä kautta saisimme vinkkejä siitä mitä tulisi huomioida kuntoutusprosessin (toivottavasti) alkaessa.
Kyseessä on 17-vuotias auto-onnettomuudessa 1½ kk sitten loukkaantunut sukulaispoika. Onnettomuuteen liittyvistä syistä johtuen pojan vanhemmat eivät kykene täysipainoisesti hoitamaan hänen asioitaan, joten mieheni on ollut asiassa aktiivinen. Asumme vain kovin kaukana heistä ja olemme pääosin puhelimitse vaihdettujen tietojen varassa olleet toistaiseksi.
Pojalla on todettu aivovamma, mutta vamman laajuudesta tai luonteesta ei ole sen suurempaa tietoa. On siirretty yliopistosairaalasta keskussairaalatasolle ja nyt suunnittelevat kuntoutuslaitokseen siirtämistä.
Millaisia asioita olisi ehdottomasti huomioitava tässä vaiheessa? Ongelmallista on ollut mm. se, että vaikka lähiomaiset kertovat suurista edistysaskelista, hoitava lääkäri ihmettelee miksei ole ´mitään älyllistä toimintaa´ ja ehdotti pojalle hoivakotia jatkopaikaksi. Hoitava lääkäri ei myöskään suostu antamaan potilaspapereista kopioita pojan isälle, joista me kauempana olevatkin saisimme tarkemman kuvan tilanteesta. Mietityttää myös se, kuka lopullisesti päättää kuntoutuspaikasta (kaupunki, kela, vakuutusyhtiö)? Kuinka pitkiä ´aktiiviset´ kuntoutusjaksot ovat? Onko mahdollista päästä pidempiaikaiseen kuntoutukseen vai vain pienissä pätkissä ja muu aika jossain muussa laitoksessa?
Toivottavasti joku osaisi antaa jotain käytännön neuvoja. Olen jo etukäteen niistä todella kiitollinen.
|
|
|
|
|
| |
24.5.2010 15:27
Tiina |
|
| Halusin vielä tulla sanomaan että omasta tuskastani huolimatta toivon teille kaikille voimia sekä ihanaa ja aurinkoista kesää <3 |
|
|
| |
24.5.2010 15:23
Tiina |
|
Hei Päivi ja kaikki muutkin tietty pitkästä aikaa!
Että mun sydämeen koski sun tekstistä varsinkin toi sun kirjoittama:
'Ongelmallista on ollut mm. se, että vaikka lähiomaiset kertovat suurista edistysaskelista, hoitava lääkäri ihmettelee miksei ole ´mitään älyllistä toimintaa´ ja ehdotti pojalle hoivakotia jatkopaikaksi.'
Älkää vaan koskaan ja missään tapauksessa antako niin tapahtua!!
Mun Avomies joutui lähiomaistensa ymmärtämättömyyden vuoksi terv.keskuksen vuodeosaston kautta hoivakotiin ja siellä hän nyt makaa lukittun ovien takana ilman minkäänlaista ihmisarvoa.. ei edes pyörätuoliin istumaan nosteta, saati muuta kuntoutusta saisi; huoneestaan hän ei ole päässyt mihinkään lokakuun jälkeen paitsi suihkuun kerran viikossa; hänellä ei ole juuri lainkaan ihmiskontakteja vain hyvin niukkojen/pakollisten perushoitotoimenpiteitten lisäksi koska hänen luokseen Äitinsä kiellon vuoksi ei ystäviä päästetä.
Hänen nykyisiä 'taitojaan' valitettavasti ei lääkärit näe, lukevat vaan paperista: 'ei muutoksia' vaikka hän oli tajuttomana kun lausunnot tehtiin!
Nollatoiveet olivat aluksi eli 'vain ihme voi hänet herättää' sanoi neurologi silloin.. nyt kun heräämisestä on 2 vuotta(!) voitaisiin sanoa että nollatoiveet koska hänen toipumistaan ei haluta nähdä koska hän ei koskaan tule täysin tervehtymään! Lähiomaisista he näkevät jotka haluavat mutta eivät tee mitään:(
Sorry kun kirjoitan näin rankasti mutta tää on totuus tän päivän suomessa!
Ja miksi en tee mitään ihmettelette ehkä te jotka ette tiedä..
Valitettavasti en ole hänen 'juridinen' omaisensa enkä hakemuksestani huolimatta koskaan saanut laajennettua edunvalvojuuttaan eli olen täysin OUT koko hommasta. Sillähän ei ole mitään merkitystä että Rakkaani oli minut 'omakseen' halunnut eikä sillä että hänen sairastuttuaan joka päivä olin hänen luonaan tuntikausia, olin paikalla hänen ensikerran herätessään sekä ainoana apunaan ja 'virikkeenään' joulukuuhun asti kunnes oma sairastumiseni pakotti minut pois.. vain koska halusin saavan inhimillistä elämää ja apua!
Minulle voi yhä kirjoittaa sähköpostiini mikäli haluatte..
|
|
|
| |
20.5.2010 12:04
|
|
| Minä vammauduin vuonna 2005 ja olen nyt 27-vuotias ja en tiedä palaudunko koskaan normaaliin työelämään. Jäin auton alle suojatiellä jalankulkijana, saaden oikean puolen lantion murtuman ja polvivamman. Polveani operoidaan edelleen, jota ei saada koskaan ortopedin mukaan kuntoon, joudun käyttämään siinä tukea.Lisäksi minulla on erittäin kovat hermostolliset kivut. Minulle tuli aivovamman myötä myös epilepsia. Minä en ole saanut vielä mitään kuntoutusta aivovammaani, mutta minulle on sanottu, että ensisijainen maksaja kuntouksiin olisi vakuutusyhtiö ja sitten vasta haetaan maksajaksi Kelaa. Neuropsykologinen kuntoutus on ensijaisesti tärkeintä aloittaa aivovammoissa, jota itsekin kovasti jo odottaisin. |
|
|
| |
28.2.2010 18:38
Neuvoja |
|
Olen erittäin vaikean aivovamman saanen vanhempi. Hänen kohdalla lääkärit eivät antaneet mitään toivoa. Todellisuus on kuitenkin jotain muuta.
Ja sitten neuvoihin: Pojan isän tullee jättää ylilääkärille virallinen kirjelmä, jossa pyydetään toimittamaan VÄLITTÖMÄSTI kaikki potilaan paperit. Yliopistollisesta keskussairaalasta se onnistuu lähettämällä kirjallinen pyyntö (soitelkaa keskukseen ja kysykää, minne tuo pyyntö pitää lähettää). Tun keskussairaalaan toimitettavan sanamuodon voisi tehdä mielelään lakitoimiston kanssa ja jos se onnistuu aivovammaliiton/Kynnyksen lakiavun kautta.
Harkitkaa kuitenkin tätä, sillä olennaisin asia on saada nopeasti potilas kuntoutukseen. Konsultoikaa vaikka yksityistä neurologia mahdollisimman nopeasti.
Sitten tuosta kuntoutuksesta. En tidä kuka on korvausvastuussa, mutta joka tapauksessa, jos keskussairaala on tehnyt lähetteen, niin maksaja tulee löytyä = hänellä on lääketieteellinen tarve kuntoutukselle, ja silloin kuntoutuspaikka on löydyttävä. Jos kysessä on liikennevahinko tai työtapaturma, niin vakuutusyhtiö on VELVOLLINEN tuon kuntoutuksen korvaamaan. Kaikissa muissa tapauksissa ensisijainen korvausvelvollinen on kunta. Eli joka tapauksessa nyt tiukasti keskustelemaan kunnan kuntoutusylilääkärin kanssa tai jos kyseessä pienempi kunta niin kunnan ylilääkärin kanssa. Tosin keskussairaalakin voi niin halutessaan lähettää potilaan suoraan kuntoutukseen joskin silloin keskussairaala on korvausvelvollinen ja he saattavat haluta lähettää potilaan ensin kuntaan, jotta korvaus velvollisuus siirtyy kunnalle).
Kannattaa lisäksi käydä hakemassa Duodecimin sivuilta aivovammojen ja aivoverenkiertohäiriöiden konsensuslausuma 2008 vuodelta. Siinä nimenomaan painotetaan nopeaa kuntoutusta. Siihen on hyvä viitata aina tarpeen mukaan, samaten kuin käypähoitosuositukseen. Tarvittaessa voi myös todeta, että molemmat terveysministerit sekä Risikko että Hyssälä ovat todenneet, että tuon Duodecimin konsensulausuman mukaisesti pitäisi potilaat kuntouttaa.
Ja muistakaa se, että aivovamma ei ole älyn vamma - kyseessä on se, miten aivojen kapasiteetti saadaan kuntoutettua uudelleen käyttöön ja sinne aiemmin tallentuneet tiedot ja taidot uudelleen aktivoitua.
|
|
|
| Mistä apua! |
28.2.2010 9:26
Matti |
|
Kehoittaisin Teitä hakemaan apua myös Kynnyksen tai Aivohalvausliittojen lakimiehiltä. Lakimiesten puhelinnumeron ja neuvonta-ajan saatte ko. liittojen lehdistä. Palveluun voi myös ottaa yhteyttä sähköpostitse.
Kun on kysymyksessä liikennevahinko jossa on mukana jonkinkaltainen ajoneuvo silloin mielestäni on vakingosta
korvaajana on aina vakuutusyhtiö niin hoidon kuin kuntoutuksen osalta.Mielestäni kannattaa ottaaa yhteyttä ao. liittojen llakimiehiin ja saada heiltä oikeita toimintaohjeita. Liittojen lakimiespalvelu on ilmaista. Hyvää jatkoa asiassanne. |
|
|
| |
26.2.2010 20:48
Päivi |
|
Kiitos teille kokemuksistanne ja neuvoistanne, niistä on ollut jo paljon apua. Poika on kuntoutunut sairaalahoidossa yllättävän hyvin ja nopeasti lähtötilannetta ajatellen, mutta paljon on vielä kysymysmerkkejä. Tällä hetkellä odottaa maksusitoumusta Neuroniin, mutta yllättäen tällaista ei vakuutusyhtiöstä saanutkaan vaan vakuutusyhtiö osoitti kulujen pääasialliseksi maksajaksi kaupungin. Mietimme, että tästäkö tämä paljon puhuttu "taistelu" vakuutusyhtiön kanssa sitten alkaa?
Myöskään potilaspapereita pojan isä ei ole vielä saanut. Kuten Jyrki täällä neuvoi, mieheni soitti potilasasiamiehelle välittömästi. Hän kehotti etenemään byrokratian mukaan ja asianmukaiset paperit on tähän liittyen täytetty. Jostain syystä hoitava lääkäri haluaa tehdä asian hankalaksi, eikä ole lupaa papereiden luovuttamiseen (alaikäisen isälle) vielä antanut, vaan vienyt asian ylilääkärin päätettäväksi. Mieheni oli jo aiemmin yhteydessä ylilääkäriin, joten toivottavasti asia sitten sitä kautta hoituu.
Hyvää viikonloppua kaikille! Nautitaan toivottavasti lämpenevästä kevättalvesta kukin vointimme mukaan!
päivi |
|
|
| Parasta kuntoutusta. |
20.2.2010 9:42
Matti Korjansalo |
|
Kehoittaisin ja suosittelisin Kuopion Neuronia joka on mielestäni paras paikka aivovammakuntoutukseen. Olen itse
ollut mm, kaksi kertaaa mainitussa kuntoutuskeskusessa. Neuron on Aivovammakeskus jonka johdossa on proffessoritason henkilö ja laitoksessa on viimmeinen tieto ja menetelmät koko mailmasta aivovammojen hoidosta.
Ko. laitos suosittelee mm, aivovamman tarvittavia jatkohoitoja ja tarvittavia kuntoutustoimenpiteitä.
Neuroniin haetaan KELA:n tai vakuutusyhtiön kautta, mutta saat myös lisätietoja Neuronin nettisivuilta ja itse Neuronista
sekä myös minulta. Itse olen halvaantunut 5.2.2006 oikeanpuoleisesti. Halvaukseni oli erittäin vaikea koska hoitoon pääsyni kesti 1,5 vuorokautta, olin puhumaton ja oikealta puolelta täysin liikuntakyvytön mutta nyt hyvän hoidon ansiosta tulen toimeen kohtalaisesti.'
Hyvää hoitojatkoa toivottaen Matti. |
|
|
| Todella asiatonta! |
8.2.2010 17:33
Hanna |
|
Ja hyvin loukkaavaa! Eikö yleensä esim. neurologit puhu aivotoiminnasta ja maallikot älyllisestä toiminnasta. Minusta sananvapaus on myös hyvin loukkaavaa...
Minulla järjestys oli teholta vuodepotilaaksi lastenosastolle (yksityishuone). Myöhemmin päiväpotilaaksi ja sairaalakouluun pariksi tunniksi. Lopulta yksityiselle. |
|
|
| |
8.2.2010 12:43
Päivi |
|
Hei,
Kiitos teille kaikille neuvoista. On ihanaa saada asiallisia vastauksia.
Tällä hetkellä odotamme miten tilanne etenee. Mutta tästä palstasta on tullut päivittäinen vakio :)
PTL: kiitos mahdollisuudesta yhteydenottoon, olen yhteydessä yksityisesti kunhan tiedämme, miten tästä eteenpäin.
Hyvää talvisen viikon alkua! |
|
|
| epilepsia |
7.2.2010 13:53
Lelu |
|
Epilepsia voi puhjeta aivovamman myötä, minulla pukesi
9 vuotta kolarin jälkeen, aloin saamaan poissaolokohtauksia ja näkemään valveunia, onneksi epilepsia ei ole minulla pahempi. Nyt mulla on lääkitys ja se on kurissa. Kannattaa ottaa tämäkin huomioon ja selvitellä sitä itselleen.
|
|
|
| Loukkaannuin 4.1.2006 |
7.2.2010 1:43
Pertti Rautiainen |
|
Loukkaannuin työtapaturmassa 4.1.2006. Putosin neljästä metristä pääedellä betonilattialle, sain useita vammoja ja yksi on aivo- ja selkäydinvamma.
Kaularanka murtui kahdesta kohtaa, samoin selkäranka.
Istua ja seisoa sekä liikkua en saanut ensimmäisiin kahteen kuukauteen.
Alkuu korvauksia maksoi Pohjola vaikka jotain pientä siellä oli koko ajan, jopa kaksi vahinkotunnusta samasta vahingosta ja sellaisia korvausten maksamisen viivyttelyä.
Minun kohdallani kävi niin että Pohjola maksoi kuntoutustukea aina syyskuu 2007 asti, ei mitään haittakorvauksia tai lääkekorvauksia.
Sitten käsittelijäksi vaihtui lakimies ja se lopetettiin maksut, valitin ja asia meni Pohjolan omaan tapaturma lautakuntaan joka kesti noin puoli vuotta.
Sieltä tuli hylkäävä päätös helmikuussa 2008 muistaakseni, valitin siitä ja sitten asia meni tapaturmaasioiden muutoksenhaku lautakuntaan ja siellä sitä asiaa käsiteltiin aina syyskuulle 2008 ja hylkäävä päätös.
Samalla siellä olivat asiakirjat muuttuneet, poliisitutkinta pöytäkirja ja lääkärintodistuksia oli muuteltu ovelasti, täytyy olla tarkkana.
Minulla on onneksi pojat ja exä jotka huomasivat näitä epäselvyyksiä, ollaan niitä sitten tutkittu ja koko ajan löytyy lisää.
Nyt asiani on vakuutusoikeudessa ja minulla on lakimies apuna Turusta Mika Uronen, hän on pätevä lakimies hoitamaan näitä vakuutusasioita.
Olemme anoneet lisäaikaa valituksen ja vastineen tekoon, minulle tehdään myös lisätutkimuksia jotta saamme viimeisintä tutkimustietoa sinne.
Otamme kaiken huomioon ja sitten lakimies tekee valituksen sinne joka on tosiaankin täydellinen kaikin puolin.
Maksuista en tiedä mitään sillä niistä emme vielä ole sopineet, minun tuloni on todella vähän kuukaudessa, ilmeisesti valtio joutuu maksamaan minun asianajaja kulut jos häviän, muutenhan jos voitan niin ilmeisesti vakuutusyhtiö.
Lakimies kannattaa ottaa viimeistään siinä vaiheessa kun asia on oikeudessa.
Noissa lautakunnissa ei asia hoidu vaikka minkälainen on tapaus, päätökset menee vakuutusyhtiön mieleen aina.
Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin valittaa sinne aina ja antaa asioiden mennä eteenpäin kunnes niitä käsitellään oikeudessa, silloin on hyvä lakimies paikallaan.
Silloin asioita käsittelee ulkopuolinen instanssi ja jopa vakuutusoikeudestakin voi vielä tulla hylkäävä päätös ja sen jälkeen mennäänkin hoviin ja sieltä sitten tulee lopullinen päätös.
Ainahan voi yrittää tehdä asiasta julkinen niin silloin voi vakuutusyhtiö yrittää sopimista mutta kannattaa siinä vaiheessa miettiä tarkoin hyväksyykö heidän tarjoustaan vai ei.
Lakimies on hyvä ratkaisu näissä tapauksissa aina tai oikeusaputoimisto. |
|
|
| |
6.2.2010 23:25
PTL |
|
Meillä miehen onnettomuudesta aikaa 1v 8kk. Diagnoosi melko alusta asti vaikea aivovamma.
Teho-osastolta asti on annettu fysioterapiaa, poislukien ne päivät kun keskussairaalan osastolla se ilman syytä keskeytettiin. Eli meillä teho-osastovaihetta (yht n 4 vkoa) seurasi keskussairaalassa pieni jakso, siitä lähimpään aluesairaalaan ja 3 kk onnettomuudesta terveyskeskuksen vuodeosastolle.
Tuo terveyskeskuksen vuodeosasto oli tavallaan se ensimmäinen kuntouttava paikka, vaikka se ei aina siltä tuntunut. Siellä miehen ollessa oli ensi kontaktit puheterapeuttiin ja toimintaterapeuttiin kommunikointikeinojen aikaansaamiseksi. 7 kk onnettomuudesta mies pääsi Käpylään jossa saatiin hyviä tuloksia ja sieltä siirryttiin jälleen kuntouttavaan hoitopaikkaan.
Jonkinlainen hoitokoti on miehelle se lopullinen paikka vamman laadusta johtuen mutta kuntoutusta saa ja tarvitsee edelleen.
Meillä suurena apuna on ollut sairaaloiden/hoitolaitosten sosiaalihoitajat. Meillä he ovat osanneet antaa hyvin neuvoja ja ohjeita tulevaisuutta varten.
Laita Päivi vaikka sähköpostia mulle tästä. Olen oman mieheni onnettomuuden jälkeen joutunut useamman kerran vaatimaan hänelle sitä mikä kuuluu ja meillä tämä tilanne on vielä melko tuore ja elää koko ajan. Nyt mietitään taas mikä on seuraava hoitopaikka, pääseekö takaisin Käpylään vai jatkaako nykyisessä vai mikä on hälle parasta jne
|
|
|
| Kuntoutus |
6.2.2010 11:43
Jyrki K |
|
Moi
Nyt voi sanoa että sukulaispoikanne pahin vaihe on takana,eli hän jää henkiin. Tällä tarkoitan sitä että häneton siiretty yliopistollisesta keskussairaalan vuode os.
Itse olen kokenut asiat saman kaavan mukaan vuonna -95. Akuutti hoito TYKS.issä leikkauksineen ja sitten Raision aluesairaalaan toipumaan. Koko kolarini jälkeisen sairaala jakson 3.5kk sain laajoihin monivammoihini fysioterapiaa.
Tosin he unohtivat laajojen fyysisten vammojeni takia tuon pahimman vammani, eli pääni.
Tosin ensimmäin kk arvottiin että jäänkö henkiin ja on minulla mitään "älyllistä" elämää edessä enään. Sitten tuo aivovammani unohtui.
Positiivisinta sukulaispoikanne osalta on se että häntä ollaan siirtämässä kuntoutus laitokseen keskussairaalasta. Tätä ei omalla kohdallani tapahtunut.
Nyt teidän sukulaisena pitää kiinnittää siihen huomiota että poika saisi aluesairaalssa tilaansa jonkun sortin yllä pitävää kuntoutusta. Tämä kuntoutus on laaja käsite, mutta kertomuksestanne ei ilmene muuta kuin hänellä on aivovamma.
Tämän kertomanne osalta luulen että hoitava lääkäri on ortopedi tai jonkun muun alan kirulgi joilta tulee kyseisiä sammakoita yleisesti suustaan. "Ei älyllistä toimintaa".
Tuohon kun hoitavat tahot eivät anna hoitokertomuksia tai tarkempia tietoja omaisille jotka kuuluu heille. Neuvo on yksinkertainen, välitön yhteys kyseisen sairaalan potilasasiamieheen. Johan paperit tulee, lisäksi lähiomaisten kuuluu olla läsnä kun potilaan jatko hoitoja mietitään.
Tuo alkuvaiheen laitoskuntoutus jakson pituus riippuu hieman siitä mikä on kuntoutettavan kunto ja tiedostaminen. Yleensä hoivakotia ruvetaan vasta miettimään kuntoutuslaitoksessa riipuen täysin siitä mikä on kuntoutettavan vointi.
Tovon mukaan tässävaiheessa olisi hyvä olla jo tiedossa kuka tai mikä taho maksaa, eli kotikunta, Kela vai vakuutusyhtiö.
Jyrki Koivukangas
Erikois aivovammaisen pätevyys
0407557128
jyrki.koivukangas@dnainternet.net |
|
|
| |
6.2.2010 11:32
Päivi |
|
Kiitos, Pertti, neuvoistasi. Olemme nyt jo ihmeissämme, ettei hoitava lääkäri suostu antamaan isälle potilaspapereita. Tämän vuoksi ryhdyimme jo valmistautumaan jos tulee lisää mutkia matkaan.
|
|
|
| Vaatikaa hoitoa |
6.2.2010 11:25
Pertti Rautiainen |
|
Vaatikaa hoitavalta lääkäriltä hoitoa ja tutkimuksia, tarkistakaa lääkärinlausunnot että ovat sellaisia kuin tavatessa puhuttiin. Säästäkää kaikki paperit mikä liittyy vammaan ja vammautumiseen, kansioihin vaan vaikka olisi minkälainen paperi. Säästäkää kaikki kuitit myös, kirjatkaa ylös puhelut ja mitä siellä puhuttiin teille, kaikki ylös vaan.
SE AUTTAA MYÖHEMMIN kun ja jos vakuutusyhtiötä vastaan joudutte riitelemään, lakimiehen helpompi käsitellä asioita jos on kaikki paperit aikajärjestyksessä säästetty.
Kysykää neuvoja ja älkää aina luottako kaikkiin lääkäreihin, vakuutuslääketieteen omaavat lääkärit ei ole sairaita koskaan hoitaneet. He eivät voi olla päteviä koska ovat vaan kirjoitelleet lausuntoja joissa toteavat sairaat terveiksi vaikka eivät ole edes potilasta nähneetkään.
Tämä on täysin totta nykyisessä vakuutuslääketietessä? |
|
|
|
|
© 2007 Jari Jokinen - Tekninen toteutus Optinet kotisivut
|
|
|
|
|
|
|
|
| |
