 |
|
|
 |
<< Takaisin aiheisiin
| Mielipieitä? |
20.3.2010 21:07
Kalevi |
|
Minulla on sellainen kysymys olen sanut vaikean aivovamman,jonka johdosta olen saanut pysyvän eläkkeen. Olen ollut jo tarpeeksi kotona ja aloitin suorittamaan kauppaopistossa merkonomin tutkinnot loppuun. Neuropsykologi on viimeksi lausunnossaan vakuutus yhtiöön suositellut opintojen loppuun päättämistä kuntouttavassa mielessä. Nyt olen alkanut miettimään mitä siitä seuraa,jos valmistun katsooko vakuutus yhtiö että tämä mieshän on valmis töihin Hei eläke?! Eli onko täällä ihmisiä,jotka olisivat saaneet opiskella vammautumisen jälkeen ilman,että se vaikuttaa mihinkään?!
|
|
|
|
|
| Joo |
30.3.2010 17:34
Hanna |
|
| Silti, jos ihminen todetaan työkyvyttömäksi. Sitä ei varmaan pakoteta töihin. |
|
|
| voih |
30.3.2010 14:41
|
|
| en ole piru, en ole piru ja tää ei oo raamattu |
|
|
| Tarkemmin ajateltuna |
30.3.2010 7:43
Hanna |
|
| Ei meitä voida töihin pakottaa! Se työkyvyttömyys mikä on myönnetty on myönnetty! Papereiden hankkiminen on turhaa saivartelua. Toiset ihmiset kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä kun heillä on paperit. Meillä on eläkettä millä mällätä ja me ei eletä kuin kerran! Voi opiskella valmistumatta, jotkut nyt vain haluavat pitää illusiota valmistuneiden paremmuudesta yllä, vaikka onhan minullakin ylioppilaspaperit taskussa ja saihan niillä yliopistopaikan ja korotuksen rahamäärään. Koulutuksen loppuun suorittaminen taitaa olla eri asia? Opiskelu kannattaa! |
|
|
| Ite oon varpaillani. |
29.3.2010 2:37
Torpeedo |
|
Mie oon kanssa saanu sen eläkkeen samasta syystä.Mulla loppu ensihoitajan opinnotkii josku sillo ku seinää.Eikä mulle kyl nyt tulis mieleekää lähtee jatkaa sitä opiskeluu vaik oonkii ollu tarpeeks jo kotona.Mie en ymmärrä et mihi hittoo mie tarviisin abulanssikuskin papereita jos en voi enkä saa niit hommii koskaa tehä.
Onha se tietysti todella kaunis ajatus et mie herään kahdeksaks kouluu ja "esitän ihmisille et miekii oon tässä elämässä mukana vielä"
Mutta.Sitä lystiä jos kestää se pari vuotta mitä se koulu kestää ja sit alkaa taas aivovammasen-arki ni voin sanoo et kitua voi pienemmälläkii vaivalla.
Ite oon alkanu lukee kotona Espanjaa.Ja oonkii aika hyvi nyt vuoden sitä opiskellu sellai 2-5h päiväs plus et otin pari espanian tv-kanavaa millä aivopesen itteeni. Ja sit ku osaan nii hyvi Espanjaa et pärjään Brysselissä tulkkina ni alan lukemaa Saksaa.
Lisäks Treenaan Brassi jujitsuu eli kyl mulla aika kuluu ja aivot rasittuu kohtalaisesti.
Sellasta realismia mie painottasin toho opiskeluun ja ajatteluun.Mie en haluu vähätellä yhtään merkonomia mut mitä hittooa eläkeläne tekkee tiedolla että onko kurpitsa pakattu oikei oikeesee hyllyy.Ei mitää.
Ja jos vanhemmat tai ihmiset ympärillä pitää itsestään selv´YYTenä että "Kyllä KAIKKIEN pitää tehdää TÖÖITÄ!"ni sano niille et vakuutusyhtiöt on aina oikeessa.No joo selitän taas läpiäpäähä.
Mie oon ymmärtäny et aivovammasella niiku mulla ainakii on sellane jalotaito vetää kaikki asiat niinsanotusti reisille.
Jossai kohtaa ku on tietty raja ylitetty ni kannattaa kuitekii tarkkaa miettii et vieläks sössis ..vaikka nyt tän eläkkeen sit.
Kannattaa muute jutella ainakii sen neurologis ja sosiaalityöntekijän kanssa josko löytys jotai "kuntouttavampaa kuntoutusta"sielt tein kylästä.Ja sit vaik jonkuu seittemän juristin kanssa tosta.Mut se neuropsykologi on pelkkä vitsi ja miks se on kirjottanu et kuntouttavassa mielessä opinnot loppuun jos se neurologi on hakenu sulle lopullista eläkettä.Ku ei ne siellä vakuutuisyhtiöllä tai kelalla sulle mitää lopullista eläkettä anna jos et oo siin kunnos et suo ei saa kuntoutettuu.Ja muutekii ihmetyttää et eiks toi ny oo vähä venäläistä kuntoutusta ku ynnäillää tomaattikoreja..?
Oikein Jylppy. |
|
|
| En usein Kelassa asioi, |
24.3.2010 12:35
Hanna |
|
| mutta minuun suhtaudutaan monissa virastoissa hyssytellen. Se on välillä tosi rasittavaa, hyvänä puolena on se, että jotain hakiessa ollaan auttavaisia. |
|
|
| Sama |
23.3.2010 13:56
Sakke |
|
juttu täällä. Esim kelassa asioidessa laput täytetään yhdessä ja usein vieläpä hymysuin. Pystyisin varmaankin täyttämään ne itse, mutta riski päänsärystä ja nopeasta väsymisestä tekee minutkin välillä "tolloksi".
Kaleville sanoisin, vaikken minä mitään mistään tiedä, luulisin vakuutusyhtiön tarttuvan kaikkeen mihin pystyy, välttääkseen korvaukset, mutta vain lääkärit toteavat työkykyisyytesi.
Jos opiskelu tuntuu mukavalta, niin suosittelen opiskelemaan ja saavuttamaan jotain, joka on joskus terveillekkin kovin vaikeaa. Hyvinä päivinä osa aivovammaisista pystyy huikeisiin suorituksiin, kun taasen huionona.. no niin no...
Toisin sanoen kyllä meillä on oikeus tehdä asioita, jotta miellä olisi helpompaa tai meille tulisi vaan parempi mieli. Eli ei kun opiskelemaan tai kelan tyttöjä juksaamaan...
=) |
|
|
| Oma kehu |
23.3.2010 9:26
Jylppy |
|
Tätä en saisi julkisesti sanoa... Käytän lähes häikäilettömästi aivovammaani hyväksi. En tosin suosittele tätä muille.
Täytyy osata olla tyhmä tietyllä tavalla virkailioiden edessä. Mm. verovirastossa ja Kelassa aioidessani tuon esille vammani aihettaman huonon käsialan ja lukihäiriöt. Pyydän nöyränä vammaani vedoten että täytetään yhdessä joku hakemus tai kaavake, kun en edellä mainittujen haittojeni lisäksi pysty heti kunnolla sisäistämään mitä mikin kysymys tarkoittaa.
Kaiken mainitun lisäksi vetoan siihen että virkailia kun sen täyttää niin se ei tule epäselvän käsialan takia ainakaan takaisin.
Tässäkin asiassa on vain osa totuutta. Verraten vammani alkutaipaleeseen jolloin en TUODELLAKAAN ymmärtänyt mitä minulta kysytään tai vaaditaan. Veden herneet pienimmistäkin asioista nenään ja rupesin riehumaan.
Nyt täytän toiosten vammautuneitten puolesta näitä samojen virastojen lappuja ja etuisuuksien hakemuksia. No tässä on se hyvä pointti että valtaosa kaavakkeista on nykyään sähköisesti saatavia, niin kirjoitan laput koneeni avustuksella. Näin vältän epäselvän käsialani mukanaan tuomia ongelmia.
Nyt kun olen tällainen maalaistollo ja jostain takapajulan entisestä Lemun kunnassa asuvana, saavun piekaapunkiin eli Helsinkiin. Junan kontuktöörit saattavat minut Pasilassa taksiin saakka ja infoavat kuskeja siitä mihin minut pitää toimittaa...
Tässä oli jujuna se että minulla oli Synapsian kutsukirje mukana jota esittelin kontukdöörille selittäen karmeaa tarinaa että en ole sitten ala-asteen 6 luokan (1984?) jälkeen käynyt Helsingissä. Palvelu on pelannut samin takaisin päin Helsingistä joko pää aseman vartiat ovat saattaneet minut kasseineni oikeaan junaan tai Pasilan lipunmyynti on järkännyt jonkun VR:än vesselin minua saattamaan junaan. Jotka ovat samalla informoineet kontukdöörejä minusta.
Tämä itsensä pöllöksi tekeminen on pelastanut minut monestakin pulasta.
Minustakaan ei näy päällepäin juuri mitään.. kaikki eivät huomaa edes lievää ontumistani. Tietenkin minua saa moralisoida häiriöitteni ja ongelmieni PAISUTTELUSTA vammani suojassa toimimiseksi. Mutta totuuden tiedän vain yksin minä. On aamuja jolloin vammani on aivan haittojeni luokitusten yläpäässä ja sitten on näitä jolloin pystyn kertomaan jotain ööö jotain... piru nyt karkas ajatus...
Tällästä tämä sitten on minunkin vammani kanssa ja pärjään kyllä. Mutta kotikuntani Maskun mielestä minussahan ei juuri vikaa ole. Kun pystyn muitakin auttamaan ja neuvomaan.
Jylppy |
|
|
| |
22.3.2010 13:14
Ani |
|
Pertti Rautiainen puhuu tuttuja juttuja. Se kun se ei näy päällepäin, sitten kun unohdat jotain tms, niin saahan olla selittämässä. Minusta ei mitään huomaa päällepäin, joten annan asian olla. Vakuutusyhtiön mielestä mussa ei ole mitään vikaa, joten pakko olla terve ja normaali. Yrittää väkisin pärjätä normaaleissa asioissa.
Minulla todettiin äsken synnynnäinen vika sydämessä, sydänlääkäri yritti kysellä milloin minulla olisi ollut rytmihäiriöitä ja kun en muista, sain kuulla että kyllä pitäisi muistaa. En jaksanut siinä alkaa selventämään, että en voi muistaa vammani takia kaikkea, en minä tahalteen.
Nyt haen ammattiakin, aikuiskoulutuksena, kun en noissa kouluissa pysy muiden mukana. Ammattikouluissa siis. Koitettu on mutta ymmärrystä ei niiden osalta riitä niin paljon että voisin valmistua. Tätähän olen odottanut useamman vuoden, että jollain ilveellä saisin ammatin kun olisin ikäni puolesta vain passeli noihin aikuiskoulutuksiin.
Täytyy olla reipas ja keskittyvä, vaikka pakolla, vammastani en tuolla ole kertonut enkä kerro. Oma tarinani on varmaan vakuutusyhtiöiden unelma, aivovammainen väsyy taistelemaan edes kuntoutuksesta ja yrittää väkisin elää niinkuin kaikki muutkin. Tunnen minäkin ihmisiä, jotka ovat väsyneitä jne masennuksen tai jonkin muun selittämättömän syyn takia, mutta en koe sitä loukkauksena aivovammaisuuttani kohtaan. Ihmisiä on niin monenlaisia, annetaan kaikkien kukkien kukkia. |
|
|
| Ei se ollut vittuilua. |
21.3.2010 20:35
Pertti Rautiainen |
|
Ei tuo kirjoitukseni ollut vittuilua vaan ihan oma kokemaa. Monikin on sanonut samaa kun ovat kysyneet miksi olen eläkkeellä ja nukun paljon jne...
heilläkin on samoja oireita ja eivät ole aivovammaisia, eipä uskoisi päällepäin ja sellaista.
Enpä nykyään enää selittele vaan annan olla asioiden, mitä se muille kuuluu mikä minua vaivaa.
Kävin terveyskeskuksessa verenpainelääkkeiden takia, oli resepti mennyt vanhaksi ja enpä saanut apteekista lääkkeitä. Lauantaina menin päivystykseen ja ei kuulemma kirjoiteta reseptejä päivystyksessä, käskivät kokeilla päänsärkyyn särkylääkettä kun kysyivät että miten se vaivaa minua kun lääkkeet olivat loppuneet. Siihen tuli toinenkin hoitaja joka suositteli kokeilemaan särkytaplettia. Kokeilin viikon verran syödä erillaisia särkylääkkeitä mutta eipä verenpaineet lakeneet. Kävin perjantaina taas ja sain alle viidessä minuutissa uuden reseptin, vaikka valittivat että olisi pitänyt jättää ne reseptit sinne, eivätpä sitä silloin lauantaina neuvoneet. Arvatkaapa haluttiko selitellä ja kertoa että en ole ihan normaali hoitamaan näitä asioitani ja en osaa toimia niin älykkäästi kuin toiset. Tuntuu vaan niin nololta selittää että kyllä minä ihan normaalisti kävelen, istun ja puhunki ihan hyvin jos en ole väsynyt mutta kun minulla on aivoissa vamma mikä ei aina näy päällepäin. En jaksa selitellä enää, selittelyt on selitelty.
Jos kirjoitan jotain tänne mitä olen kokenut niin heti väitetään että vittuilee, onpa näköjään muillekkin tullut samaa syyttelyä.
Pitäisikö meidän olla terveitä vaikka olmmekin aivovammaisia, no olisihan se siistii jos kirjoitettaisiin selkokielellä ja kun vierailijoitakin käy nykyään näillä sivuilla.
Pitäähän meillä olla vieraskoreita, koettakaa se nyt ymmärtää aivovammaiset, ei saa näyttää tyhmältä arvovaltaisten lukijoitten keskuudessa muuten sensuuri puree.
Minusta alkaa tämä tekopyhyys kyllästyttämään, selkokielillä pitäisi puhua, ei saa suuttua ja kirjoittaa niin kuin tuntuu.
Jollakin on noussut ..........
On se hyvä kun jotkut ovat taitavia kirjoittamaan, minäkin olen omasta mielestäni, hiton hyvä ja ansaitsisin siitä omat haisevat kehut. |
|
|
| 21.3.2010 klo 15.41 |
21.3.2010 18:09
21.3.2010 klo 15.41 |
|
Kannattaisko kaverin mennä lääkäriin?vai onko hänellä diagnosoitu jokin muu sairaus? (masennus) Urheilu ei ole mikään mittapuu! Noi oireet eivät todellakaan ole normaaleja!
kertomasi oireet ovat juuri aivovammaisten oireita.
Aika läpinäkyvää kettuilua! Suosittelen hoitoon hakeutumista!
|
|
|
| |
21.3.2010 15:41
|
|
Kaverini ei ole aivovammainen, silti hän ei jaksa opiskella ja vaikeaa keskittyä.
Töissä vaikeaa ja jatkuvasti väsynyt.
Iltaisin väsynyt ja vapaa-ajalla nukkuu vaan.
Ei opi tietokonetta käyttämään, kirjoittaminen heikkoa ja puhuukin huonosti.
Ei jaksa katsoa televisiota kun on huono muisti ja ei muista mitä on tapahtunut ohjelmassa hetkeä aikaisemmin.
Hän ei käytä lääkkeitä ja ei ole koskaan käyttänyt alkoholia.
Koulussa hän oli erittäin hyvä ja jopa luokkansa priimus, urheilija viimeiseen mieheen ja pärjäsi lähes kaikissa lajeissa.
Kirjahyllyt täynnä pokaaleita ja viimeiset pokaalit tuli aikuisiällä.
Oli koulun näytelmäryhmässä ja hyvä ulosanti.
Aina ollut laiha ja hyvä kuntoinen.
Hän ei ole aivovammainen silti.
Yksi asia on mistä kaverini on innostunut, hän on kova poimimaan marjoja.
Ei sitä tarvitse olla aivovammainen jos ei olekkaan enää samanlainen kuin kouluaikaan.
Minusta saisitte olla tyytyväisiä kun osaatte kirjoittaa ja ilmaista hyvin itseänne, minäkin olen siitä iloinen että osaan ilmaista itseäni.
Me olemme niin erillaisia ja omia yksilöitä. |
|
|
| |
21.3.2010 13:06
Ani |
|
| Jaa-a.. nää on näitä vaikeita juttuja. Opiskeluhan on kuitenkin ihan eri asia kuin työskentely, joten mikä ettei päättäisi opintojaan. Mutta eihän noista vakuutusyhtiöistä koskaan tiedä, kannattaa varmaan etukäteen kysellä että miten on. |
|
|
| merkonomi |
21.3.2010 13:02
av |
|
| Olen opiskellut ja valmistunut vammautumisen jälkeen merkonomiksi ja jäänyt suoraan eläkkeelle, kun opiskelukin oli jo tarpeeksi rankkaa. |
|
|
| Kiitos |
21.3.2010 12:27
Kalevi |
|
| Kiitos viestistäsi on kiva kuulla että muutkin on opiskelemassa vammasta huolimatta! Olen vaan hieman panikoinut, kun minun tuttavat ovat hieman lietsoneet kuvia jo eläkkeen loppumisesta ynms.. Ja voimia sinulle opiskelussa itse kokenut sen erittäin työlääksi,mutta myös palkitsevaksi |
|
|
| En minä uskaltaisi... |
21.3.2010 8:20
Hanna |
|
| valmistua. Ei ne kai töihin voi pakottaa. Minä opiskelen yliopistossa jo seitsemättä vuotta. Opiskelen kieliä. Tänä vuonna on ollut ranskan alkeet ja saksan Sosiolingvistiikkaa. |
|
|
|
|
© 2007 Jari Jokinen - Tekninen toteutus Optinet kotisivut
|
|
|
|
|
|
|
|
| |
