| |
25.4.2010 20:26
sartsa |
|
Liisukka, ymmärrän täysin ajatuksesi. Olen itse myös aivovammautuneen puoliso. Samanlaisia ajatuksia olen myös päässäni selannut. Huonoina päivinä olen niin valmis luovuttamaan. Kumma kyllä olen päässyt niistä tunnoistani aina yli, mutta sellaista se on..
Meillä asutaan kaikki yhdessä 2aik +2lasta. Vanhempi lapsi on nähnyt isän vammautumisen ja ymmärtää mistä käytös johtuu, toinen on vielä niin pieni, ettei tiedä mistään mitään.
Voishan sitä sanoa, että apua voi hakea monesta suunnasta ja vertaistukea, se on vaan niin, ettei se elämä koskaan tule ainakaan ennalleen, se on vaan mietittävä itse jaksaako ja haluaako elää näin. Kyllähän niitä hyviäkin ajanjaksoja tulee..
Voimia, ei aina niin helppoa ole.. |
|
|
| Ihanaa |
25.4.2010 16:18
Mulkvisti |
|
| Eikö mulkku ole ihanaa? Mieluummin mulkku kuin nyhverö. |
|
|
| Camilla |
25.4.2010 1:30
tiina |
|
| Meni nimet väärinpäin...... |
|
|
| |
25.4.2010 1:27
tiina |
|
| Anteeksi jos pahoitin sun mieleesi mutta yritin vain kannustaa ......meille vain kävi hyvin ja ajatellen että mieheni sai kuolemantuomion..ja tällä hetkellä elää!!!Eihänhän se tarkoittaa että kaikki on täydellistä mutta siihen verrattaen tuntuu siltä nyt (O: |
|
|
| positiivisuus |
25.4.2010 0:31
Camilla |
|
Pyydän anteeksi jos joidenkin mielestä olen liian positiivinen,mutta se on luonteenpiirteeni,enkä olisin jaksannut ilman sitä! Nyt olen vain yrittänyt kannustaa samassa tilanteessa olleita ja osoittaa että toivoa on....useimmiten...Mutta toisin kävi...kun tuli väärinkäsityksiä )O:
Vetäydyn tästä palstasta....ainakin toistaiseksi.....katsotaan tulevaisuudessa sitten.Olen saanut tosi paljon apua tästä keskustelupalstasta kun sitä eniten tarvitsin. Kiitoksia siitä (O:
Tsemppiä kaikille!!!!
|
|
|
| camilla |
24.4.2010 12:45
|
|
| Siisti suusi! ei kaikilla ole niin täydellistä kuin sinulla vaikutaa olevan. Ei ihmisen tarvi olla mulkku vaikka haluaakin välillä etäisyttä.Aina ei vaan kemiat mene yhteen. Ei kaikki ole yhtä vahvoja! |
|
|
| näin meillä puheltiin |
23.4.2010 23:07
Camilla |
|
Nykyään meillä menee paremmin kuin koskaan... mieheni on melkein entisellään...Aivoverenvuodon jälkeen ihminen joskus muuttuu melkein sietämättömäksi tahattomasti ..eikä sitä aina itse huomaa.mutta pikkuhiljaa muuttuu omaksi itsekseen.....se kuuluu sairauden kuvaan....ei ole sun vikaa jos olet muuttunut!!! Joten tarvitaan kärsivällisyyttä molemminpuolin......ja paljon rakkautta!!
Toivottavasti sait joitakin jyviä tästä......tai sitten sun mies on täysin mulkku....sori mun kielenkäyttöä (O:
Tsemppiä teille
Rakkaudella Camilla |
|
|
| Näin meiltä puheltiin |
23.4.2010 22:38
Camilla |
|
Hei Tiina.
Ymmärrän teitä molempia....Olen itse "aivovammansaaneen" vaimo....ja olin ihan uupunut kaiken jälkeen..ensin se epätietoisuus..jääkö eloon vai ei...sitten vihannes vai ei... tuntui ettei jaksaisi enää....mieheni kyllä tunsi mun ärtymyksenij.a oli kovin nöyrä enkä voinut näyttää hänelle miten poikki ja huolestunut olin.Itkeskelin salassa.Sairaanhoitaja kun olen niin pyysin hänelle masennuslääkettä hänelle ja se on on auttanut tosi paljon... |
|
|
| näin meillä puheltiin |
23.4.2010 11:41
tiina |
|
Olen meillä se vammautunut osapuoli, olen aika tullut aika riipuvaiseksi avopuolisosta ja sitten yhtenä päivänä hän sanoi kun tulevaisuudesta puhuttiin, et hän haluaa lähteä 2päiväksi pois kotoa mietiskelemään. Siitä kun juttu kun nousi. sitä puitiin koko loppu päivä.
ei sillä oikeutettuhan hän siihen on sen verran hyvä mies on, mutta eikö vähemmän riitäisi. syytti melkein suoraan etten ymmärrä että hänkin haluaa jskus olla yksin.
Enpä tiedä vaikea tilanne.
Just pitäs tyytyä eläkeläisen kotielämään vissiin. |
|
|
| Asumisjärjestelyt |
19.4.2010 21:19
Camilla |
|
Hei Eija Mäkipää.
Minulla oli sama tilanne v2009.Mieheni sai aivoverenvuodon syyskuussa 2008 ja pääsi kotiin joulukuussa.Ei tehnyt mitään,oli väsynyt ,itsekeskeinen,hätääntynyt, ei syönyt j katsoi päivät pitkin dvd-tä ja telkkua...Oli tosi haluton ja aikaansaamaton.Kuntoutui pitkin kevättä ja joutui vielä umpisuolileikkaukseen /O;Huhtikuussa otettiin koranpentu ja mua todella ahdisti miten se menee kun olen päivisin töissä.
Tänä päivänä mieheni tekee pitkät metsälenkit koiran kanssa.....puuhastelee pihalla koko päivän ja nauttii elämästään. Vapaaaikaamme yhdessä vietämme luonnossa koiran kanssa.Se oli pitkä prosessi ja välillä voimat oli vähissä..mutta me kestettiin (O: Joten kannattaa toivoa ja tsempata....Jaksamista teille...
p.s Mieheni pääsi sairaseläkkeelle 1.10.09 |
|
|
| Asumisjärjestelyt |
19.4.2010 18:47
Eija Mäkipää |
|
Hei Liisukka!
En tiedä tilannettasi, mutta ihailtavasti olette jaksaneet viisi vuotta. Meilla aivoverenvuoto tuli syyskuun alussa, sairaalassa ja kuntouksessa mieheni oli syksyn. Suositeltiin ryhmä, hoitokotia yms. Hän kieltäytyi ja on nyt näkö-, muisti- ja luonnevammaisena porskutellut kotona reilut kolme kuukautta. Kuntoutus kerran viikossa. Itse olen päivät töissä, jääkaapissa on ruokaa miehelleni lämmitettäväks Ei aina jaksa löytää sitä. Katselee suurimman osan ajasta telkkaa.En todellakaan tiedä, miten jatko onnistuu.
Terveisin
Kaarina |
|
|
| kuntoutus tms jaksot? |
16.4.2010 22:29
Tytär |
|
Muistan nuoruudestani miten aivovamman saanut isäni oli usean viikon kuntoutus/terapia tms jaksolla jossain pois kotoa. Näitä oli muutamia vuodessa. Ja ymmärsin että tämä oli järjestetty jotta etenkin äitini saisi omaa aikaa ja levätä.
Olisikohan mahdollista saada miestäsi jonnekin sellaiseen, eli pois kotoa jotta perhe saa levätä hetken?
Asia kannattaisi ehkä ottaa esille hoitavan lääkärin kautta, tai kunnan vammaispalveluita hoitavan henkilön.
Tämä olisi se pehmeämpi tapa ottaa ensin aikaa ja lomaa perheelle. Osaisivat ehkä kertoa myös muista vaihtoehdoista. |
|
|
| Asumisjärjestelyt |
16.4.2010 1:42
Camilla |
|
Muistan hyvin kun mieheni tuli omalla vastullaan kotiin...Hyvin nöyräänä hän kysyi voisko hän tulla yläkertaan nukkumaan meidän makuhuoneeseemme...nojooo tottakai!!! kävelin takana ,kanniskelin melkein...mutta ylös päästiin ja alaskin aamuin -illoin !!!! nykyään alas ja ylös eri aikoihin (O:
Niin kuin olen sanonut moneen kertaan; se joka ei ole tuntenut yli (30 v)ei huomaisi mitään ....RAKASTAN |
|
|
| yksin asuva |
13.4.2010 20:48
Hansu |
|
| Asun yksin, viikonlopukisi tytär tulee mun luo ja tehdään kaikkea kivaa..käydään ratsastaa,kylissä,kaupoissa ja ulkoillaan.Joudun ottamaan 2-3 päiväunet,kun tytär on luonani. Kun hän lähtee sunnuntaina olen aivan poikki. Nukun sen illan täysin. Raskasta se on ,mutta rakastan tytärtäni niin paljon ja vietän aikaani hänen kanssaan. Hän tietää jo kun sanon,että äitin pitää nukkua. Olen kertonut sairaudestani hänelle. |
|
|
| Asumisjärjestelyt |
11.4.2010 10:55
Liisukka |
|
| tuntuu inhottavalta sanoa puolisolle että meidän pitää muuttaa erilleen koska hänen käytöksensä on vahingollista koko perheelle, jatkuvat riidat, raivokohtaukset, masennuskaudet ja muutenkin epätasapainoinen käytös ei sovi perhe-elämään, koko perheen käytös on muuttunut huonompaan, mutta pakon edessä on pakko.. |
|
|
| nojuu |
11.4.2010 9:11
mr. Big T |
|
| Mä lapsettomana asun yksin nyt n. kolmatta vuotta, kun aivovammaton puoli ei mm. jaksanut seurata vamman oireita. |
|
|
| 6 tuntia kotiapua |
10.4.2010 19:19
Hanna |
|
Yksin asuvalle ja pariskunnan pitäisi saada puolet. Ne kuitenkin aina väittää, että se toinen voi tehdä kaikki raskaimmat työt.
Minulla on vaikea aivovamma ja asun yksin. |
|
|
