 |
|
|
 |
<< Takaisin aiheisiin
| Ahdistaako? |
12.5.2010 13:03
av |
|
Kuinka moni aivovammainen kokee arkipäivän vaatimukset ahdistavana?
Mua ainakin ahdistaa välillä, kun on paljon asioita mitä pitää muistaa, miettiä ja suunnitella. Sitten kun asiat menee kiireessä pieleen eikä jalsaisi enää keskittyä ja korjata virhettä, kun on ne kymmenen muutakin asiaa jotka odottaa tekemistä. Välillä voi ihan mukavistakin asioista tulla ahdistusta, jos on liian väsynyt ja asiat menee mielessä sekaisin. Sitten kun on tarpeeksi väsynyt hermostuu helposti ja on itkuinen. Toiset voi ihmetellä ja sanoa, että tonhan piti olla mukava juttu tms., mutta liika on liikaa olisitten liikaa mukavia juttuja tai liikaa ikäviä juttuja. |
|
|
|
|
| |
20.5.2010 12:42
|
|
|
|
|
| Ahdistaa |
20.5.2010 12:41
|
|
| Minä jäin auton alle suojatiellä 2005 jalankulkijana, en tiedä voinko koskaan enää palata työelämään. Normaalista arjestakin selviytyminenkin on liian raskasta ja ahdistavaa. Pitäisi jaksaa, mutta kun ei jaksa, ei kerta kaikkiaan, vaikka kuinka yrittää, sitten itkettää. Sosiaalisena oleminen ahdistaa, se että minua suorastaan pakotetaan olemaan sosiaalinen. Olen kuulemma liian epäsosiaalinen ollut aivovamman saamisen jälkeen ja olen liikaa kotona, mutta kun en jaksa. Jaksan sitten kun haluan, tilanne ei saa ahdistaa minua itseäni liikaa muuten, muuten joudun pakokauhun valtaan. |
|
|
| |
20.5.2010 12:40
|
|
| Minä jäin auton alle suojatiellä 2005 jalankulkijana, en tiedä voinko koskaan enää palata työelämään. Normaalista arjestakin selviytyminenkin on liian raskasta ja ahdistavaa. Pitäisi jaksaa, mutta kun ei jaksa, ei kerta kaikkiaan, vaikka kuinka yrittää, sitten itkettää. Sosiaalisena oleminen ahdistaa, se että minua suorastaan pakotetaan olemaan sosiaalinen. Olen kuulemma liian epäsosiaalinen ollut aivovamman saamisen jälkeen ja olen liikaa kotona, mutta kun en jaksa. Jaksan sitten kun haluan, tilanne ei saa ahdistaa minua itseäni liikaa muuten, muuten joudun pakokauhun valtaan. |
|
|
| Ahdistus |
19.5.2010 19:47
Hanna |
|
Minäkään en jaksa olla sosiaalinen. Facebook on varmaan semmoinen sosiaalisuuden apuväline, niinkuin muukin nettikirjoittelu.
Tekemättömistä asioista tulee ahdistusta ja sitten niiden kasautuessa vielä lisää. Ihan niinkuin muillekkin. |
|
|
| |
14.5.2010 21:01
LLK |
|
Ahdistus ihan tavallisten asioiden hoitamisesta on tuttu juttu. Laskut jää maksamatta, vaikka tietää niiden olevan tärkeitä. Kauppaan lähteminen ahdistaa. Kavereiden tapaaminen ahdistaa, kun tietää, että pitää jaksaa olla sosiaalinen. Oma jaksaminen ja omien rajojen löytäminen on avain ahdistuksen helpottumiseen. Ja sen oppiminen on pitkä tie. Minäkin sitä vasta opiskelen.
Olen vähitellen opettanut läheiseni kuulemaan, kun sanon, etten tänään jaksa olla sosiaalinen. Tai etten tänään vain jaksa. Ilman, että he loukkaantuisivat. Se on hankalaa, mutta tärkeää. |
|
|
| Vakio olot |
13.5.2010 9:50
Jylppy |
|
Minulla on kulunut heinäkuussa 15 vuotta viimmeisestä tällistä päähän. Näitten vuosien aikana on kuntoutunut ja sopeutunut asiaan että tekemättömien asioitten summu on yhtä vakio kuin jo aloitettujen. Kesken jää paljon, mutta olen oppinut hoitamaan ne tärkeät asiat loppuun.
Rankkaa se on tosin, jos joku asia on minulle ja hoitaville tahoilleni täysin selvä asia. Niin sittän joutuu opettamaan kaiken laisia byrokraatteja SIIHEN ETTÄ SE ON TOISIN KOHDALLANI.
7 vuotta meni siihen että todistin Toveri Kelalle että minulle kuuluu toistaiseksi korotettu hoitotuki. Sitten kiistelimme vakuutusoikeutta myöten kuntoutuksistani. Kela oli pahoillaan että asiat kestivät kauon....?
Syy tähän oli se että kun asiat kestävät kauon yleensä ne päätyvät asiakkaan kannalta huonosti.
Jylppy |
|
|
|
|
© 2007 Jari Jokinen - Tekninen toteutus Optinet kotisivut
|
|
|
|
|
|
|
|
| |
